Porin kerrostalopalo järkyttää sekä talon asukkaita että tilannetta sivusta seuranneita ihmisiä. Mielen ja kehon reaktiot ovat normaaleja. Omaan olotilaan voi osin vaikuttaa myös itse Suomen Punaisen Ristin kokoamien vinkkien avulla.

Porin Keskuskartanon kerrostalossa tapahtui 15.5.2019 tulipalo, joka johti pitkällisiin sammutustöihin ja koko talon laajamittaiseen evakuointiin. Kuolonuhreilta vältyttiin, mutta osa asukkaista vietiin sairaalaan ja tämänhetkisen tiedon mukaan talon asukkaat joutuvat mahdollisesti odottamaan kotiinpaluuta pitkään. Talon asukkaille on tarjottu henkistä ja materiaalista tukea mm. Porin perusturvan sosiaalipäivystyksen, Satasairaalan, paikallisen seurakunnan sekä Punaisen Ristin piirin ja vapaaehtoisten taholta.

Tapahtuma järkyttää sairaalaan joutuneita ja heidän läheisiään. Tilanne vaikuttaa luonnollisesti myös muihin talon asukkaisiin, pelastuneisiin ja evakuoituihin ja heidän lähipiiriinsä. Myös he voivat kokea erilaisia ahdistavia fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia tapahtuman jälkeen. Evakuoinnin ja kotiinpaluun mahdollisesti pitkittyessä saattaa herätä myös muita vahvoja tuntemuksia, esim. epätietoa ja ärtyneisyyttä aikatauluista ja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Yleensä järkyttävät tapahtumat vaikuttavat eniten niiden ihmisten mieleen, jotka ovat kokeneet tapahtuman itse. Kuitenkin myös silminnäkijät ja tapahtumaan voimakkaasti samaistuneet ihmiset voivat reagoida tilanteeseen.

Reaktiot tulevat usein jälkeenpäin

Mielen ja kehon voimakkaat ajatukset ja tunteet ovat luonnollisia pyrkimyksiä käsitellä järkyttävää kokemusta ja toipua siitä. Usein ajatukset ja tunteet tulevat viiveellä, koska mieli ensin suojaa itseään niiltä ja kypsyttää itsensä ottamaan ne vastaan. Muutama päivä evakuoinnin jälkeen kaikkein voimakkaimmat ajatukset ja tunteet ovat todennäköisesti alkaneet laantua.

Tyypillisiä alkusokin jälkeisiä tunteita ovat mieleen tunkevat mieli- ja muistikuvat, jossitteluajatukset siitä, kuinka pahasti olisi voinut käydä ja huoli heistä, joita tapahtuma koskettaa eniten. Olo voi tuntua levottomalta, rauhoittuminen ja paikalla olo vaikealta. Tapahtuma voi pyöriä mielessä ja unen saaminen saattaa olla hankalaa vieraassa väliaikaismajoituksessa. Yksinolo voi olla vaikeaa ja tässä vaiheessa voikin olla hyvä puhua tapahtuneesta sekä omista ajatuksista ja tunteista mahdollisimman kattavasti.

Tällainen tapahtuma saattaa aiheuttaa joillekin myös pitempikestoisia seuraamuksia. Saattaa ilmetä muisti- ja keskittymisongelmia ja ärsyyntyvyyttä. Pienetkin vastoinkäymiset saattavat tuntua kohtuuttomilta. Nämäkin ”oireet” kertovat, että kokemuksen työstäminen jatkuu mielessä. Jos ne kuitenkin jatkuvat pitkään, on syytä kääntyä asiantuntijan (oma terveyskeskus, lääkäri, terveydenhoitaja, työterveys- tai opiskelijahuolto) puoleen.

Myös lasten tuntemukset on kohdattava

Nämä tapahtumat koskettavat myös lapsia. Lapsille tulee rehellisesti kertoa, mitä on tapahtunut ja lasten kysymyksiin on syytä vastata. Lapset tarvitsevat järkyttävien kokemusten käsittelyyn vanhempien ja muiden aikuisten apua ja tukea. Lapset saattavat tarvita tällaisessa tilanteessa myös erityisen paljon läheisyyttä ja turvaa.

Ohjeet ja vinkit on koonnut Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän johtaja Atte Varis Eija Palosaaren Pelon kohtaamisesta -materiaalista.

VINKKEJÄ JÄRKYTTÄVÄN TAPAHTUMAN KÄSITTELYYN

Alla olevasta vinkkilistasta voit saada apua, mikäli tapahtumaan liittyvät olotilat häiritsevät edelleen mieltäsi ja on vaikea rauhoittua.

1. Tunnista tunne tai tuntemus. Voit esimerkiksi todeta, että sydämesi hakkaa, kätesi tärisevät tai että sinun on vaikea rauhoittua. Älä kiellä tunnetta, vaan totea se. Voit ihmetellä reaktiotasi tai suhtautua siihen tutkivasti.

2. Nimeä tunne. Esimerkiksi "minua pelottaa / kauhistuttaa / ahdistaa."

3. Pysäytä sisäinen panikointipuhe - Mieli kierrättää helposti ajatusta uhkista kuin ne olisivat tosia. Asiasta toiseen hyppeleminen kuuluu mielen toimintaan, mutta sen voi usein palauttaa lempeästi tähän hetkeen ja turvalliseen todellisuuteen.

4. Vahvista turvalliset faktat. Esimerkiksi "Akuutti vaara on ohi. Tapahtumien kulku on tiedossa. Tilanne on viranomaisten hallussa."

5. Rauhoita mieltä. Voit sanoa itsellesi tai lapsellesi esimerkiksi, että olemme nyt turvassa. Viranomaiset ja lapsista huolehtivat aikuiset tekevät kaikkensa, jotta olemme turvassa jatkossakin.

6. Rauhoita kehoa. Jos pelko on saamaisillaan otetta, voit tehostaa rauhoittumista esimerkiksi näin:

Hengitä muutaman kerran syvään. Paina selkäsi turvallisesti tuolin selkänojaa vasten. Paina käsivartesi ristiin rinnalle (ns. perhoshalaus). Tee reipas kävelylenkki tai harrasta muuta mieluista liikuntaa.

7. Suuntaudu asialliseen toimintaan - Jatka arjen askareita. Toimeliaisuus (ei liian vaikea) on hyväksi. Syvän pohdiskelun aika on yleensä myöhemmin.

Pelko on luonnollinen tunne ja viisas varautuminen on hyväksi. Pelkotilaan pitkäksi aikaa jääminen saattaa heikentää valppautta ja omien arvojen mukaisia valintoja. Jos pelkoreaktio viipyy häiritsevän pitkään, sen käsittelyyn on saatavissa ammattiapua. Vältä suoraviivaista pakkoa tai komentelua "hillitse itsesi ja ole reipas" -tapaan voi voimistaa pelkoa.

Oheisesta linkistä löydät myös hyvät Punaisen Ristin ohjeet äkillisestä tapahtumasta selviytymiseen.