Yksi Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Puolikuun liikkeen tehtävistä on suojelu. Se tarkoittaa sitä, että joko sodan tai katastrofien yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Se, miten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat määritellään, riippuu joskus tilanteesta, mutta usein suojelun tarpeeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota lasten, vammaisten, kielitaidottomien, vanhusten, naisten, asunnottomien, pienituloisten ja pitkäaikaissairaitten kohdalla. 

Suojelutilanteita kannattaa miettiä etukäteen, jolloin itse onnettomuustilanteessa on helpompi miettiä, miten voidaan auttaa parhaiten. Valmiusryhmät voisivat käyttää hyödyksi muiden vapaaehtoisten osaamista esimerkiksi siinä, mitä pitäisi ottaa huomioon tilanteissa, joissa autettavata voivat olla liikunta- tai aistirajoitteisia, ikääntyneitä, lapsia ja nuoria tai eri kulttuurien edustajia, joilla kielitaito voi olla heikko. Myös naisten ja lasten suojelu esimerkiksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä tulee ennakoida.  Suojelu liittyy normaalissa arjessa myös yhdenvertaisuuteen, jota on hyvä edistää kaikessa toiminnassa.

Suoja2022 -harjoituksessa harjoiteltiin suojeluun liittyvää arviointia. Täältä löytyy dokumentti suojelun ja yhdenvertaisuuden arviointiin, mutta perusasiat tiiviisti myös tässä. Eli tulee arvioida tilanteen:

Ihmisarvoisuus
Kaikkien kriisitilanteen kohdanneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään on keskeinen osa inhimillisyyden periaatetta. Tämä tarkoittaa, että humanitaarisessa toiminnassa on kunnioitettava, varjeltava ja edistettävä ihmisarvoa ja arvokkuutta, turvattava kriisitilanteen kohdanneiden psykososiaalinen hyvinvointi, ja huomioitava ihmisten yksityisyys ja kulttuuriset tarpeet.

Saavutettavuus
Hätäavun pitää saavuttaa kaikki ihmiset, joita onnettomuustilanne on kohdannut. Jotta apu saavuttaa haavoittuvimmassa asemassa olevat, avun kohdentamisessa ja priorisoinnissa on otettava huomioon avunsaajien moninaisuus. Avun saavuttavuus riippuu siitä: 1) onko apu syrjimätöntä 2) sopivatko tilat, tarvikkeet ja palvelut kaikille 3) onko avun hankkiminen taloudellisesti mahdollista kaikille ja 4) tavoittaako tieto avusta kaikki avuntarvitsijat heidän ymmärtämällään kielellä ja heidän käyttämillään viestimillä.

Osallisuus
Kaikkien ihmisten mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti heitä itseään koskevaan päätöksentekoon kuuluu ihmisarvoiseen elämään. Moninaisuus ryhmissä, joissa avuntarvetta kartoitetaan ja apua suunnitellaan ja annetaan, edesauttaa yhdenvertaisuuden toteutumista (eri sukupuolet, eri ikäiset, vammaiset ja eri taustaiset ihmiset).

Turvallisuus
Eri sukupuolisiin, eri ikäisiin, vammaisiin ja eri taustaisiin ihmisiin kohdistuu eri-laisia riskejä ja heillä on erilaisia tarpeita, jotta he voivat kokea olevansa henkisesti ja fyysisesti turvassa. Ihmisten turvallisuuden varmistaminen jakautuu kolmeen alueeseen: 1) annettavan avun kuten tilojen ja tarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen 2) lastensuojelu, seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan estäminen ja siihen vastaaminen sekä ihmiskaupan uhrien ja selviytyjien suojelu 3) sisäiset järjestelyt joilla turvataan annetun avun turvallisuus, kuten sitoumukset, ohjeet, perehdytys ja toimintatavat.