Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Puolikuun auttamistoiminta perustuu hyvin pitkälle paikallisten yhteisöjen vahvistamiseen. Yhteisöjen resilienssiä tarvitaan, jotta yhteiskuntajärjestelmät ja lähiyhteisöt pystyvät sopeutumaan erilaisiin muutoksiin. Yhteisöjen ja yksilöiden resilienssiä tarvitaan, jotta onnettomuuksien, häiriöiden, kriisien ja katastrofien vaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä ja jotta ihmiset pystyvät selviytymään niistä mahdollisimman pienin vammoin. Jokainen ihminen tarvitsee resilienssiä. Mutta aina yksittäisellä ihmisellä ole voimavaroja, jolloin tarvitaan toisia ihmisiä, yhteisöjä ja niiden rakenteita. Silloin yhteisön resilienssillä on suuri merkitys. 

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa on julkaistu 2019 kokonaisresilienssiä ja turvallisuutta käsittelevä julkaisu. Siinä avataan resilienssin merkitystä yhteisöille, organisaatioille ja yhteiskunnalle. Resilienssillä viitataan yhteiskunnan kykyyn säilyttää toimintakykynsä ja kehittyä huolimatta mahdollisista kriiseistä ja häiriötilanteista. Raportissa annetaan kokonaiskuva resilienssistä kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.

Kokonaisresilienssi tai yhteisöresilienssi (molemmat termit ovat käyttökelpoisia)

• Yhteisöresilienssi on yhteisön kykyä kestää häiriöitä ja nopeutta toipua kriiseistä sekä valmiutena luoda itsensä uudelleen vastauksena epävarmuuteen, vastoinkäymisiin ja yllätyksiin. 
• Viittaa ominaisuuteen, joka parantaa organisaation, yhteiskunnan tai yhteisön mahdollisuuksia kestää ja sietää häiriötilanteen kielteisiä vaikutuksia.
• Poliittisen järjestelmän, yhteisöjen sekä yksilöiden kykyä jatkaa toimintaansa häiriö- ja kriisitilanteissa ja uudistaa itseään demokraattisia kanavia käyttäen. 
• Resilienssin keskeinen elementti on kyky toimia menestyksekkäästi myös tilanteissa, joissa ongelmat ovat ennakoimattomia. 
• Ei tule vain varautua kriiseihin, vaan on ennen kaikkea tehtävä ennalta ehkäisevää työtä sekä ennakoida haittavaikutuksia. 

Lähde: Työterveyslaitos https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyon-kehittaminen/mita-on-resilienssi/

Resilientin naapuruston ominaispiirteitä

• Ihmisten välinen luottamus. 

• Säännöllinen kanssakäyminen naapurien välillä. 

• Melko pysyvä asukaskunta.

• Asukkaat, jotka tuntevat yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

• Asukkaat, jotka toimivat yhteisen hyvän eteen ja ottavat osaa yhteisön tapahtumiin ja sen asioiden hoitoon. 

• Julkisten tilojen - sekä virallisten että epävirallisten - saavutettavuus kokoontumisia varten. 


Yhteisöjen resilienssiin kuuluu seuraavia ominaispiirteitä

• yhtenäisyyttä, välittämisen kulttuuria ja tulevaisuudenuskoa 

• resursseja (varallisuus, raaka-aineet, kyvykkäät johtajat sekä kriiseistä selviytymiseen liittyvät tiedot ja taidot) 

• kykyä ja valmiutta muutokseen (esimerkiksi myönteinen käsitys taitojen ja tietojen kehittämisestä yhteisössä sekä yhteisön jakamat tavoitteet sen kehityksestä) 

• kriisien- ja katastrofien hallintaa (varautuminen, kyky tarjota hätäapua sekä kriisin jälkeistä apua yhteisön sisältä) 

• kommunikointia yhteisön yhteisistä asioista (sisältäen luottamuksen viranomaisiin).